Metsä sijoitusomaisuutena
Metsää on Suomessa aina arvostettu hyvänä sijoituksena ja turvallisena omistaa. Se tuo inflaatiosuojaa, kohtuullista tuottoa ja käy vakuutena.
Jukka Pusa
Nykyisessä epävakaassa talousympäristössä – itse asiassa kaikin puolin epävakaassa ympäristössä - vanha totuus korostuu.
Ehkä suurin ero takavuosiin on, että metsää on nykyisin jonkin verran enemmän myynnissä ja ennen kaikkea jokaisella on tasapuolinen mahdollisuus sitä ostaa. Tasapuolinen ja kaikille avoin markkina on varsin tuore asia, syntynyt vasta tällä vuosituhannella Metsätilat-ketjun luotua toimivan markkinapaikan.
Metsän ominaisuudet sijoituksena ovat monelle tuttuja, mutta toisaalta useimmille vain hyvin yleisellä tasolla ja ilman vertailukohtaa. Käydään läpi muutamia keskeisiä tekijöitä.
1. Inflaatiosuoja
Kiinteää omaisuutta on totuttu pitämään inflaatiolta suojaavana omaisuuslajina. Perinteisesti on silloin pääasiassa ajateltu rakennettuja kiinteistöjä, tyypillisesti asuntoja, toimitiloja ehkä tonttejakin. Metsää myös, mutta metsän saatavuuden vaikeus ei ole voinut tehdä siitä ”jokamiehen” (naisen) sijoituskohdetta. Sitä se ei varmasti ole tänäänkään, mutta kuitenkin avoimilta markkinoilta hankkiminen on mahdollista.
Rakennetut kiinteistöt ovat varsin kalliita ylläpitää ja niistä kustannuksista ei voi määräänsä enempää säästää. Lämmitys, ylläpitokorjaukset, ajoittaiset peruskorjaukset sekä verotus. Verotushan on iso kustannustekijä, sillä paitsi kiinteistöverorasite sisältyy myös kaikkiin hankintoihin merkittävä vero-osuus. Kaikesta ylläpidosta huolimatta rakennetut kiinteistöt vanhenevat, käyttötarpeet kehittyvät ja vanha jää epäkäytännölliseksi ja tehottomaksi.
Metsäomaisuuden hoito ja ylläpito on varsin edullista. Perinteisesti on laskettu metsän puuntuotannon tuloista noin 15 % kuluvan metsänhoitoon. Tähän toki voi jossakin määrin vaikuttaa oman työn osuudella, kuten toki talonmiehen työllä rakennustenkin osalta. Joka tapauksessa hoitoon kuluu pieni osa puuntuottajan tuloista eikä tuotantokoneisto vanhene käsiin. Ylimääräistä verorasitustakaan ei ole.
Metsän tuoton toinen puoli muodostuu metsäkiinteistöjen arvon kehityksestä. Nyt inflaation lähdettyä laukalle näkyy se myös metsäomaisuuden arvossa. Vuoden 2021 mediaanihinta Suomessa myydyille metsätiloille oli 3611 €/ha ja vuonna 2022 4141 €/ha, nousua 14,1 %. Kahdenkymmenen vuoden muutos on ollut 135 % (1536 €/ha – 3611 €/ha), joka ylittää moninkertaisesti saman ajan inflaatiokehityksen. Tähän ajanjaksoon osuu toki metsämaakaupan tasa-arvoistuminen ja kasvu sekä nollakorkoaika, joka ei ole normaalia taloutta. Silti luvut ovat vakuuttavia.
Myös puun hinta on ollut viime ajat vahvassa nousussa ja puuraaka-aineella onkin hyvä tulevaisuus korvaamassa fossiilisia raaka-aineita pitkälle tulevaisuuteen. Tähän eivät suhdannevaihtelut ja sen vaikutukset puun hintaan lyhyellä tähtäimellä vaikuta.
Myös pelot metsien käytön rajoituksista niin hiilensidonnan kuin luonnon monimuotoisuuden ylläpidonkin vuoksi askarruttavat monia. Huono puoli asiassa on, että kyse on pitkälti poliittisista päätöksistä. Aidot tosiasiat eivät yksin ole silloin vaikuttamassa päätöksentekoon. Ajatellaan näistä asioista miten tahansa niin metsä on osa ratkaisua eikä ongelma. Mahdolliset rajoitteet metsän ja sen tuotteiden taloudelliselle hyödyntämiselle vaikuttavat tuotteiden hintaan. Niillä on vahva kysyntä, joka on edelleen kasvamassa. Hinta siis kompensoi mahdollisesti käyttämättä jäävän osuuden.
2. Kohtuullinen tuotto ja alhainen riskitaso
Metsän tuotto on ollut aina kohtuullinen, parhaimmillaan hyväkin. Aina reaalituotto on positiivinen. Yhdistettynä alhaiseen riskitasoon yhdistelmä on todella hyvä. Riskitasoon vaikuttaa esimerkiksi ajallinen joustavuus. Puuta ei ole pakko myydä hintojen ollessa huonoimmillaan, mutta sekin on mahdollista, jos tarkoitus on sijoittaa erittäin kannattavasti muualle. Hinnat ovat siis osin suhteellisia. Samoin kustannusten muodostumisessa on joustoa. Hyvääkin metsätaloutta harjoitettaessa monien hoitotöiden ajoittamisessa on pelivaraa. Taloudellisesti tiukkana vuonna voi taimikonhoidon lykätä vuodella, kahdellakin ja siten syntyy joustoa talouteen tuoton vielä kärsimättä.
3. Vakuusarvo
Ainakin tällä hetkellä asuinkiinteistön ostaminen maaseudulta tai pienestä taajamastakin saattaa olla rahoituksen kannalta vaikeaa. Mikäli esimerkiksi nuorella ei vielä ole muuta omaisuutta tulee vakuuksista helposti ongelma. Ostettava talo ei tällä hetkellä välttämättä käy lainkaan vakuudeksi. Tarvitaan siis merkittäviä muita vakuuksia. Mikäli perhepiirissä on metsäomaisuutta saattaa sen käyttö vakuudeksi olla helppo ja muuta taloutta rasittamaton keino.
Myös jo nuorella iällä hankittu metsäomaisuus turvaa tässäkin mielessä tulevaisuutta. Usein nuorella iällä ei vielä ole selvää minne sijoittuu asumaan eikä siksi asunnon osto ole vielä ajankohtaista. Siinä tilanteessa hankittu metsäomaisuus on sitten turvana, kun sen aika tulee.
4. Oma tekeminen
Oman työn hyödyntäminen ei monessakaan sijoituksessa ole käytännössä mahdollista. Metsänhoidossa se tuottaa merkittäviä säästöjä, omaa työtähän ei esimerkiksi veroteta. Toki se antaa samalla mahdollisuuden hyötyliikuntaan ja oma polttopuuntarve tulee tyydytettyä hyvin pienillä kustannuksilla.
Perheen yhteisenä tekemisenä se voi olla todella arvokasta. Siinä syntyy nuoremmallekin polvelle käsitys työn tekemisestä ja yhteiset kokemukset kantavat loppuelämän. Työn tulos näkyy toisin kuin työpöydän ääressä tietokonetta naputellessa. Mieli lepää ja palautuu.
Metsä on hieno sijoitus. Siitä muodostuu omistajalleen osa hyvää elämää.