Metsäkiinteistönvälittäjänä kohtaan työssäni monenlaisia myyjiä ja ostajia. Ehkä tyypillisimpiä tapauksia ovat kuolinpesän myymät ja jo ennestään samalla seudulla metsää omistavan, kypsään ikään ehtineen ostajan väliset kaupat. Tällaiset omistajanvaihdokset ovat tietysti useimmiten sekä osapuolten että metsän kannalta järkeviä. Jos kuolinpesässä ei ole halukasta osakasta metsäkiinteistön lunastukseen, on parempi myydä tila aktiiviselle toimijalle. Myyntihinnan jakaminen osakkaille on puhdasta matematiikkaa ja tunnesiteet eivät vaikuta prosessiin samalla tavalla kuin ehkä kotitilan maita jaettaessa.

Suomessa metsänomistajien keski-ikä jatkaa nousuaan ja toisaalta kaupunkilaisten osuus kasvaa, kun kaupunkiin muuttaneet lapset perivät metsiä vanhemmiltaan entistä myöhäisemmässä vaiheessa. Itse näkisin mielelläni enemmän myös nuorempaa sukupolvea metsään sijoittajina. Kuitenkin melkoista osaa nuoria aikuisia kiinnostaa pitkänkin tähtäimen taloussuunnittelu, ja metsä voisi olla monelle sopiva matalan riskin sijoituskohde.

Joillakin saattaa olla vääränlainen käsitys metsän ostamisen ja omistamisen hankaluudesta. Molemmat toimet voi tehdä kuitenkin itselleen erittäin helpoiksi turvautumalla alan ammattilaisten apuun ja metsätilan voi sekä myydä että ostaa vaikka toiselta puolen maailmaa valtakirjalla. Metsänomistajana taas omien päätösten tukena voi käyttää asiantuntijoita kaikissa metsään liittyvissä toimissa ja mm. verotusasioissa.

Viime vuosina metsään sijoittaminen erilaisten rahastojen kautta on lisääntynyt voimakkaasti. Meille välittäjille tämä näkyy tietysti sijoitusyhtiöiden ja -rahastojen ostohalukkuutena. Kaikki asiakkaat ovat meille toki yhtä arvokkaita niin myyjinä kuin ostajinakin, ja myyjää kiinnostaa luonnollisesti kiinteistöstä saatava paras mahdollinen hinta. Aika näyttää, kuinka sijoitusyhtiöt toteuttavat tavoitteitaan ja ajaako taloudellisen tuloksen nopea maksimointi ohi kestävän metsätalouden periaatteista. Itse soisin myös yhtiöiden ja rahastojen omistuksen pysyvän pääasiassa Suomessa, mutta tunnetusti rahallahan ei ole isänmaata.

Yksityinen metsänomistus on Suomessa maailman mittakaavassakin harvinaisen yleistä ja kuka tahansa voi halutessaan hankkia oman metsäkiinteistön. Lisäksi metsän omistaminen on Suomessa oikeasti mutkatonta. Omistaja päättää pitkälti, mitä metsässään tekee tai jättää tekemättä, kunhan noudattaa lakeja ja asetuksia. Aitoja ei tarvitse juuri rakennella sen enempää hirvieläimiä kuin varkaitakaan estämään ja sinänsä harvinaisia luonnontuhoja vastaan saa kattavat vakuutukset suhteellisen edullisesti. Eikä kaikissa maissa ole itsestään selvää sekään, että puuta voi myydä pelkällä allekirjoituksen vaivalla luotettaville ostajille.